Vinkkejä matkalle erityislapsen kanssa – ja pahoittelut kanssamatkustajille

Vinkit

Ulkomaanmatka tai peräti äkkilähtö erityislapsen kanssa – tuhoontuomittu ajatus? Näin ajattelin ennen, mutta olen uskaltautunut viime vuosina ottamaan riskejä.

Reissaan useimmiten yksin tai ystävän kanssa. Noin kerran vuodessa käyn poikasteni kanssa matkoilla, joista ei vauhtia ja jännittäviä tilanteita puutu.

Kirjoituksellani haluan rohkaista muitakin erityisperheitä matkustamaan. Annan vinkkilistan, mitä kannattaa ottaa huomioon ennen matkaa ja matkalla.

Haluan myös avata aihetta heille, joille esimerkiksi ADHD (aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö) tai Touretten oireyhtymä (samanaikainen äänellinen ja motorinen monimuotoinen nykimishäiriö) on tuntemattomampi aihe.

Toivon lisääväni tällä kirjoituksella tietoisuutta ja ymmärrystä, koska erityisperheet kohtaavat paljon turhia ennakkoluuloja. Kuten jupinaa huonosta käytöksestä, vaikka lapsi ei vaan aina pysty toimimaan tilanteessa toivotulla tavalla.

Esimerkiksi ulkoapäin normaalilta teiniltä näyttävän Tourette-oireet. Jännittävässä tilanteessa hän saattaa alkaa huudahtelemaan ja pitämään ihme mekkalaa. Nämä älämölöt ovat kuin hikka – niitä ei voi estää. Jos ei vanhempana halua tai uskalla selittää asiaa kanssamatkustajille tai viereisissä pöydissä istuville, saa osakseen pitkiä, paheksuvia katseita. Ja vaikka selittäisikin, voi saada silti.

Erityislapsilla monet asiat vaativat enemmän opettelua, keskustelua ja toistoa. Silti ei voi olla varma miten lapsi reagoi, jos jotain yllättävää tulee eteen. Jos vaikka lentokoneeseen mennessä joku ääni, tuoksu tai oman vanhemman kulmakarvan väärä asento ärsyttää, voi peli olla sillä lennolla menetetty. Siis pahoitteluni kanssamatkustajat! Muistakaa korvatulpat. Pitelen lastani kuitenkin kiinni, ettei hän potki penkkiä. Saan samalla hyvän haban.

Ja hei: useimmat näistä vinkeistä toimivat myös normaaleissa lapsiperheissä! Paitsi ehkä kohdan kohdan 7 tietokortti.

Tästä se lähtee! Juttu on kuvitettu poikaseni kanssa tehdyn Thaimaan-matkan kuvilla. Postauksen lopussa on linkkejä lisätietoihin.

1. Puhu matkasta lapselle ennakkoon ja tarkista passien voimassaolo

Tavallista matkaa saatikka äkkilähtöä ei tehdä erityisperheessä ex-tempore. Matka vaatii normaalia enemmän ennakointia, valmistautumista ja tiettyjä hankintoja. Yllättävät tilanteet, uusi ympäristö ja uudet maut voivat laittaa pään sisäisen järjestyksen sekaisin. Lapsella tulee olla aikaa sisäistää monta asiaa. Valmistautuminen on poikaa!

Juttele matkasta ennakkoon paljon. Katsokaa kuvia kohteesta. Miettikää mitä kivaa matkalla voisi tehdä. Kerro, että kohteessa on erilaisia ruokia kuin kotona. Miettikää mitä maistaisitte – ja hyväksy se, että lapsi saattaa haluta syödä viikon ajan samanlaista pizzaa samassa ravintolassa. Kerratkaa käyttäytymissääntöjä ja rajoja. Kerratkaa vielä kerran.

Tarkista passien voimassaolo ajoissa. Esimerkiksi Thaimaahan matkustavalla passin tulee olla voimassa puoli vuotta matkan jälkeen. Meille meinasi käydä ohkaisesti Thaimaan äkkilähtöä suunnitellessamme tämän takia. Kerrottakoon lyhyesti, että passi oli kourassa tiistaina, jolloin tein matkavarauksen. Keskiviikkona istuimme koneessa.

Passin uusimiseen kannattaa varata ainakin 2–3 viikkoa. Ennen syys-, joulu- ja talvilomia jopa enemmän.

thaimaa_krabi_herkkuja

2. Huolehdi matka-apteekista, muista Schengen-todistus plus muut todistukset

Huolehdi matka-apteekki kuntoon ajoissa. Esimerkiksi monista ADHD:n ja Touretten oireyhtymän hoitoon käytettävistä lääkkeistä tulee Schengen-maiden alueella matkustettaessa olla mukana apteekista saatava Schengen-todistus. Schengen-maiden ulkopuolisiin maihin tarvitaan usein lasta hoitavan lääkärin kirjoittama englanninkielinen todistus.

Maakohtaiset lääkkeiden vientiehdot voit tarkistaa Fimean sivuilta. Sieltä voit myös tulostaa Schengen-todistuspohjan. Tsekkaa huviksesi samalla myös omat lääkkeesi – normaali allergialääke tai särkylääke saattaa olla joissakin maissa todistusta vaativien listalla.

Schengen-todistus haetaan aptekista noin kuukausi ennen matkaa. Lääkkeensaajan passin, lääkemääräyksen ja lääkepakkauksen tulee olla mukana todistusta haettaessa. Todistukseen merkitään matkustusaika ja matkakohde. En kyllä yhtään muista, kelpaako todistukseen suurpiirteinen ”äkkilähtö Eurooppaan.”

Schengen-todistus on voimassa kuukauden lähtöpäivästä ja se maksaa noin 5-10 euroa. Käytännöt, hinnat ja hakuajat vaihtelevat paikkakunnittain. Kysy niistä omasta apteekistasi.

Todistusten lisäksi tulosta mukaan alkuperäiset lääkemääräykset tai pyydä tuloste apteekista. Pakkaa lääkkeet, todistukset ja lääkemääräykset aina ehdottomasti käsimatkatavaroihin!

Muista apteekkireissulla myös laastarit, desinfiointipyyhkeet, maitohappobakteerit, kortisonivoide hyttysenpuremiin, kaikille sopiva särkylääke ja mieluiten suojakertoimen 50 aurinkovoide, jota voi käyttää koko perhe. Valitse helposti levittyvä, nimim. ”Äiti, joka herätti hilpeyttä altaalla kalkinvalkoisessa pastavoidekerroksessaan”.

thaimaa_krabi_hotelli

3. Valitse valmismatka omatoimimatkan sijaan – ainakin jos kohde on uusi

Valmismatka bussikuljetuksineen kohteessa on hermoja säästävämpi vaihtoehto matkustaa. Ihan kaikkien lasten kanssa on hyvä, jos kaikki sujuu hienosti ja aikataulussa ilman hermoja kiristävää odottelua. Toki lentojen myöhästymisiin ei voi vaikuttaa.

Jos luvassa on odottelua, muista tarpeeksi laaja selviytymispakkaus: katso kohta viisi.

Kun kohteessa on käynyt valmismatkalla, voi seuraavalla kerralla harkita omatoimimatkaa valmiiksi tuttuun kohteeseen. Silloinkin kannattaa valita mahdollisimman vähän välilaskuja, jos mahdollista.

4. Ota mukaan aikuista matkaseuraa – ja ota rennosti

Matkalle kannattaa ottaa mukaan toinen aikuinen: puoliso, äiti, sisko, veli, kummi tai joku muu, joka on apuna, kun yksi lapsi karkaa toiseen ja toinen toiseen suuntaan. Tai joka katsoo lasten perään silloin, kun sinä haluat sulkeutua vessaan rauhoittumaan. Tai karata rannalle tuijottamaan tähtiä viideksi minuutiksi. Tai aulabaariin vetämään shotin.

Matka erityislasten kanssa ei ole yhtä rentouttava kuin soolomatka, mutta tärkeintä ovat yhdessä vietetyt hetket ja kivat muistot. Hymyile, olet lomalla!

5. Selviytymispakkaus: tabletti, eväät, puuhaa ja peliajat hiiteen

Jo parin tunnin automatka saati 11 tunnin lento saattavat aiheuttaa jännitysmomentteja: kuinka lapsi, vanhemmat ja kanssamatkustajat ”selviävät” matkasta, jos impulsiivinen lapsi hermostuu tai vilkas lapsi ei jaksa olla paikoillaan?

Käsimatkatavaroihin kannattaa varata lapselle mieluista evästä ja luettavaa. Kokoa myös selviytymispakkaus: ristikkolehtiä, puuhakirjoja ja -kortteja, kyniä ja matkapelejä. Sujauta mukaan vaikka kirpparilta hankittu lelu tai vanhoja Aku Ankkoja – lapselle ne ovat kuin uusia. Lentokoneen näytöiltä voi pitkillä lennoilla katsoa elokuvia.

Lisäksi tietenkin – halleluja! – täyteen ladattu tabletti! Vaikka kotona olisi peliajat, niin matkustettaessa voi antaa lapsen pelata tai katsoa videoita enemmän. Sanokoot asiantuntijat rajoituksista mitä tahansa.

thaimaa_krabi_phranang

6. Muista rutiinit ja älä niuhota erityislapsen ruoasta

Rutiinit matkalla ovat tärkeitä. Aikuisen ei kannata odottaa jännittäviä ex-tempore -retkiä. Usein erityislapset muodostavat tietyn rutiinin, josta on hyvä pitää kiinni useimpina päivinä.

Rutiinit saattavat kuulostaa tylsältä, jos on tottunut matkustamaan myös soolona ja menemään minne huvittaa, mutta ruitiinien mukaan elettävät lomapäivätkin ovat yllättävän rentouttavia. Ota ilo irti altaalla loikoilusta ja minigolfista. Muista hävitä pelit tahallasi.

Retkiä ei kannata survoa matkalle liikaa eikä joka päivälle. Koska rutiinit. Retkien on hyvä olla lapselle selvillä etukäteen. Seuraavan päivän ohjelma puhutaan läpi edellisenä päivänä.

Matkalla ei tarvitse niuhottaa ruokavaliosta. Jos lapsi vetää aamiaisella pelkkiä muffinsseja ja päivälliseksi hampurilaisen joka päivä, niin so what. Se on lapsen muodostama rutiini, joka luo hänelle turvaa erilaisessa ympäristössä. Viikko epäterveellisellä ruokavaliolla ei kaada kenenkään terveyttä. Allergiat ovat tietenkin asia erikseen.

thaimaa_krabi_katuruokaa

7. Printtaa erityislapsen tietokortti kanssamatkustajille 

Lapsen erilainen käytös ravintolassa, lentokoneessa tai tapahtumissa saattaa aiheuttaa pitkiä katseita. Joskus jopa suorasanaisia arvosteluja oletetusta kasvatuksen puutteesta. Se jos mikä on mukavaa kuultavaa!

Huomauttajalle voi kertoa napakasti, että lapsella on tietty sairaus, vaikka se ei näy ulkonäöstä. Ja että ”huonoksi” tulkittu käytös ei ole tahallista. Kuten alussa kirjoitin, sano vaikka että lapsen Touretteen liittyvä pakko-oire on kuin hikka – se tulee, eikä sille voi mitään. Kerro napakasti, että erotat kyllä lapsen tahallisen huonon käytöksen tahattomasta, ja että laitat rajat silloin, kun ne ovat tarpeen.

Itse olen sitä laatua, joka ei uskalla sanoa vastaan arvostelijoille vaan hiljenee ja nieleskelee kyyneleitä. Jos asiasta on vaikea sanoa, hyvä vinkki on printata mukaan pieniä lappuja, joita voit hymyssä suin jakaa viereisiin pöytiin tai vierustovereille, kun saavutte hoodeille. Tässä yksi malli.

”Lapsellani on Touretten oireyhtymä ja ADHD. Hän ei jaksa olla pitkään paikoillaan. Hänellä voi olla pakonomaisia ääntelyjä, huudahduksia ja liikkeitä, joille hän ei voi mitään. Hän on yliherkkä koville äänille ja tuoksuille ja saattaa siksi hermostua vähän. Pahoittelemme mahdollista häiriötä. Jos haluat, kysy rohkeasti lisää, tai lue lisätietoja Tourette-yhdistyksen ja ADHD-liiton sivuilta.”

Sovella vapaasti, muokkaa omin sanoin omanlaisesi infokortti, kruunaa haluamillasi nettiosoitteilla, ja eikun tulostin laulamaan! Tai painata oikein tyylikkäät käyntikortit!

Bonusvinkki erityislapsen kohtaamiseen

Vielä bonusvinkki heille, jotka kohtaavat matkalla, ravintolassa tai lentokoneessa perheen, jonka lapset “käyttäytyvät huonosti”. Timanttisin ohje: älä katso tai kommentoi murhaavasti, vaan hymyile ystävällisesti ja nosta vaikka peukku tsemppien merkiksi. Jos tuntuu, lähesty ystävällisesti. Kysy, voitko jotenkin auttaa.

Vanhemmat voivat olla kiitollisia vaikka kahden minuutin tauosta, jos voit hetken aikaa viihdyttää lasta. Jotkut lapset hurmaantuvat siitä, että saavat tuntemattoman aikuisen huomion, jolloin epätoivottu käytös voi loppua. Omien vanhempien jutut kun ovat aivan kulunutta kamaa. Iske juttua lapsen lelusta tai Star Wars -paidasta. Huumori rentouttaa lasta lähes aina.

Älä kuitenkaan loukkaannu, jos perhe ei halua apua. Kaikille tämä ei käy, ja siihen on omat syynsä. Esimerkiksi se, että lapsi on ennakkoluuloinen tuntemattomia kohtaan. Yritä kuitenkin ja kysy rohkeasti. Tsemppiä sullekin – ja muista ne korvatulpat!

Oletko matkustanut erityislapsen kanssa, tai kohdannut tilanteita, joissa oman tai vieraan lapsen käytös matkalla aiheuttaa ihmettelyä? Kerro kokemuksistasi ja anna omat matkustusvinkkisi kommenteissa!

Lue lisää:

Erityisvanhemman korjaussarja Arto Bäckströmin blogi erityisvanhemmudesta
Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim: ADHD (aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö)
Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim: Touretten oireyhtymä, monimuotoinen sairaus, yksilöllinen hoito
ADHD – myyttejä ja faktoja Lääkeyhtiö Janssen-Cilag Oy:n sivut. Huom! Tähän ei liity yhteistyökuvioita, on vaan hyvä myytinmurtaja-lista aiheesta.

6 Comments Write a comment

Please add an author description.

6 Comments

  • Marjut 11.2.2018

    Anita <3 kaikki kunnia sinulle! Hieno kirjoitus, joka tuntuu sydämeen!

    • Anita 15.2.2018

      Kiitos Marjut! <3

  • Laura / Huoletonta Matkaa 11.2.2018

    Ehdottomasti tärkeä postaus, joka jokaisen tulisi lukea, kiitos hyvistä ohjeista ja kattavasta postauksesta! Tästä aiheesta kyllä ehdottomasti saadaan aikaan postausta myös tuonne omaan blogiini, sen verran tärkeä aihe ja tietoa näistä asioista tarvitaan aina lisää! Itse en ole aiemman työn asiakaslapsien kanssa tehtyjä päiväretkiä pidempiä reissuja erityislasten kanssa ole tehnyt, mutta jo noilla lyhyillä reissuilla on huomannut, kuinka tuomitsevaksi tietämättömyys voi tehdä toisia kohtaan. Tsemppiä tuleviin matkoihin, ne ovat varmasti lapsille korvaamattoman upeita kokemuksia!

    • Anita 15.2.2018

      Kiitos Laura! Palataan blogiisi kun olen tehnyt vielä yhden tai kaksi lisäpostausta aiheeseen/ko. Thaimaan matkaan liittyen. Lapset jo odottavatkin varattua Teneriffan-matkaa! Eniten jännittää tällä hetkellä lentomatkan sujuminen, mitä lapset suostuvat perillä syömään ja miten nukkumisjärjestelyt hoidetaan. Tuomitsevat katseet ovat niitä pahimpia, mutta niihinkin osaa leijonaemo kehittää “kuoren”.

  • Sandra 12.2.2018

    Kiitos tästä postauksesta. Ihan hyvää ja opettavaista luettavaa myös näin lapsettomalle, joka ei aina osaa ajatella kaikkia yksityiskohtia, mitä (erityis)lasten kanssa reissaamiseen saattaa liittyä. Ei varmasti ole aina helppoa, kun ulkopuolinen ei tosiaan aina näe, että kyse voi olla sairaudesta, joka ei näy ulospäin.

    Toivottavasti postaus innostaa muitakin kommentoimaan!

    • Anita 15.2.2018

      Kiitos Sandra kommentista. Toivoisin tosiaan että mahdollisimman moni lukisi postauksen, vaikkei kommentoikaan. Eikä minua haittaa, vaikka postausta jaettaisiinkin. Itse en ole vielä uskaltanut jakaa laajemmin, koska toisaalta sitä aina pelkää myös negapalautetta, koska näistä asioista on monilla niin vahvoja mielipiteitä. Joidenkin mielestä esim. ADHD on ylidiagnosoitu, mutta en minä näitä diagnooseja kyllä mitenkään meille tilannut – paljon mielummin olisimme ilman!:D

Leave a Reply