Konmaria matkalla: ostohimojen hillintää reissussa

Vinkit

Mitä ostaa matkoilta, etteivät matkalaukun kilorajat pauku lentokentällä?

Miten tehdä järkeviä ja jopa eettisiä ja ekologisia ostoksia? Kuinka välttää ostokset kokonaan?

Missä kohtaa voi antaa itselleen synninpäästön?

Jos liian usein kotona huomaa, että puoli kiloa painava värikäs kaulakoru ja siihen sopivat jumalattoman kokoiset korvikset – jotka näyttivät ihan hauskoilta ruskettuneella iholla Espanjassa – näyttävät lähinnä naurettavilta suomalaisissa pikkujouluissa, niin kuinka hillitä itsensä? Ettei koskaan enää…

Itsehillintää ja vaatekaapin sisällön muistelua

Kirjoitin tätä postausta Teneriffalla aamukahvi seuranani muiden vielä nukkuessa. Jo ensimmäisen lomapäivän iltana löysin itseni tuijottamasta ihania bling-bling sandaaleja. Palautin itseni maan pinnalle toteamalla, että on vain yksi kenkämerkki, joka ei saa kainuulaisperäistä leveälestistä jalkaani hiertymille. Se ei ole kiinalainen tai espanjalainen.

Hetken päästä hiplailin ihanaa, isokukkaista valkoviolettia rantamekkoa. Sellaista missä on venyke yläosassa. Oo, istuu ihan mihin tahansa vartaloon! Ooo, vain kahdeksan euroa!

Onneksi järkevä minäni muisti saman tien, että minulla on samankaltainen punakukkainen pidempi versio huoneistossa odottamassa. Jos haluan siitä lyhyemmän, niin kotiin palatessa ompelukone esiin ja voilá – uusi mekko!

Pyrin muistelemaan ostoshimon iskiessä vaatekaapin sisältöä ja ostamaan vain tarpeeseen. Mietin, onko minulla jo olemassa vastaava. Ennen ostosta mietin myös, tarvitsenko tätä todella. Tämä metodi toimii.

Hurjimmilta vaateostoksilta vältyn myös, koska pikkiriikkiset espanjalaiset mekkoset eivät vaan pue suomalaisugrilaisia ulottuvuuksiani.

Mitä oli ostoslistalla viimeisimmällä matkalla Teneriffalla?

Pienemmän pojan uikkarit olivat kuluneet ahterista puhki, siis ihan pienille rei’ille asti, joten ne olivat Teneriffan matkalla ostoslistalla.

Isomman pojan aurinkolasit olivat myös naarmuiset ja hänelle jo pienet. Pojalle ostettiinkin jo ekana lomapäivänä uudet. Ei ihan halvimmat viiden euron lasit – mukaan tuli jopa suojapussukka – mutta poika lupasi pitää niistä hyvää huolta.

(Kaksi tuntia myöhemmin uima-altaalla pojalla ei ollut mitään hajua, missä päin hotellialuetta lasit sijaitsevat…)

pojan uudet aurinkolasit

Rannekellon seurana minulla on ollut ystäväni Yhdysvalloista tuoma ruusukullan värinen koru, josta pinta on harmikseni tummunut käytössä. Se sai tällä matkalla seuraajan – ja ystävä samanlaisen tuliaisiksi!

Mukaan tarttui myös italialainen paita. Löysin samanlaisen erivärisenä Maltalta elokuussa ja siitä tuli heti suosikkini niin mallin kuin laadun suhteen. Siis minulla on nyt suosikkimerkki- ja malli, jota voin matkoilta etsiä salapoliisin lailla! Ja kun niskalapussa lukee “Made in Italy” eikä “Made in Bangladesh” voi vaatetta pitää iloisemmalla mielellä.

Löysin myös ihanan Muy mucho -sisustuskaupan, jonka olisin voinut tyhjentää kokonaan. Siellä tarvittiin todellista mielen lujuutta. Koska vain käsimatkatavarat…

Konmari ja Hyvän mielen vaatekaappi

Vaateostoksilla syynään aina pesulapun, niin Suomessa kuin ulkomailla. Vaate vilahtaa nopeasti takaisin henkariin, jos siinä lukee polyesteri, polyamidi tai mikä tahansa, missä on etuliite ”poly”. Jos vaatteessa lukee puuvilla tai viskoosi, tai varsinkin nämä molemmat, annan sille mahdollisuuden.

Vaatteiden järkevästä, kestävästä ja eettisestä hankinnasta kiinnostuneille suosittelen lämpimästi Rinna Saramäen kirjaa Hyvän mielen vaatekaappi.

Ostohimojen kanssa painiville suosittelen myös Marie Kondon Konmari-kirjoja. Vaikkeivät ne ehkä monelta osin vetoa kaikkiin lukijoihin japanilaiseen kulttuuriin liittyvine kummallisuuksineen, saattavat ne silti herättää joitakin ajatuksia. Konmari-metodi on vaikuttanut hurjasti oman ostokäyttäytymiseeni. Mietin todella, onko minulla jo vastaava tavara, ja tuottaako ostokseni minulle iloa vielä vaikka kolmen vuoden päästä.

Osittainen synninpäästö itselle

Matkustelu jo sinällään ei ole mitään superkestävää kulutusta. Jos eläisin ihanteellisen eettisesti ja ekologisesti, en matkustelisi ollenkaan. Hankkisin kaikki vaatteet kierrätettyinä kirppareilta ja silloinkin vain tarpeeseen. Uudet vaatteet ompelisin itse Suomessa tuotetuista trikookankaista. Puhumattakaan oman ruoan viljelystä. Tällöin minulla tuskin olisi aikaa tehdä kokopäivätyötä yrittäjänä. Elämä on valintoja täynnä.

Minä valitsen kultaisen keskitien. Yritän olla ostamatta turhaa, ja täytän joka aamu koko matkaseurueen vesipullot vähentääkseni muovin määrää.

Järkevintä olisi tietenkin olla ostamatta kulutustavaraa ollenkaan ja käyttää vain vanhoja koruja ja vaatteita niin kauan, että ne kuluvat rikki. Mutta kun bling bling ja vaihtelunhalu… Tässä kohtaa armahdan itseäni. Bonus: korut eivät paina laukussa paljon ja menevät pieneen tilaan.

Järkevät ostokset: muistilista

1. Mieti ennen ostosta, onko tavara oikeasti sinulle tarpeellinen? Onko sinulla jo olemassa melkein samanlainen? Syynää ennen matkaa vaate/koru/astia/meikki/kukkopilli/pienoismallikokoelmasi läpi – mihin sitten oletkin vaarassa sortua.

2. Tee ostoslista ennen reissua. Mitä sinä tai läheisesi tarvitsette oikeasti? Onko jollakulla tiedossa synttärit? Mistä hän voisi ilahtua?

3. Lähde matkalle käsimatkatavaroilla, jolloin tuliaistila on rajallinen.

4. Suosi “katoavaa”: paikallista hunajaa, mausteita, suklaata tms. syötävää, joka ei jää kuljeksimaan.

5. Osta arjen käyttötavaroita, vaikka keittiöpyyhkeitä tai muistilappuvihkoja. Joo, uusi paitakin on arjen käyttötavara, mutta vasta kun entiset ovat lopussa.;)

6. Panosta matkalla elämyksiin ja retkiin, älä tavaraan. Muutaman vaatteen hinnalla saat pääsylipun tai kivan retken.

Lue myös, kuinka hankin Thaimaan reissulle matkakassaa konmarittamalla Muumimukit.

Millaisia kulutusvalintoja sinä teet matkalla – mihin sorrut, mitä vastustat viimeiseen asti?

No Comments Write a comment

Please add an author description.

No Comments

Leave a Reply