Konmari auttaa säästämään vaikka matkakassaan

Hei hei Muumi-mukit – tervetuloa Thaimaa!

Matkavinkit

Eli kuinka Konmari auttoi minua tienaamaan puolet Thaimaan-matkasta, ja mitä tästä kaikesta opin.

Hillosin komeron kätköissä vuosikausia kolmea 1990-luvulla ostamaani Muumimukia. Siirsin ne komeroon turvaan jo vuosia sitten, kun totesin niiden arvon liikkuvan noin 60 euron kieppeillä.

Kutsuin pientä mukikokoelmaani leikkimielisesti etelänmatkarahastoksi – kolmella mukilla olisi  saattanut jossain vaiheessa arvon noustessa saada äkkilähdön yhdelle.

Perheen kasvaessa mukit unohtuivat komeron perukoille. Kunnes tuli Konmari. Tämä mielipiteitä puolesta ja vastaan herättänyt siivous- ja järjestelymetodi, jonka sanottiin mullistavan koko elämän. Tässä kohtaa ajattelin, että voisin mullistaa hetkellisesti oman matkakassan.

No, luin Konmari-kirjat ja aloitin prosessin omassa kodissani. Kerrottakoon tässä kohtaa, että olen ennen Konmariakin ollut ahkera kierrättämään ja kirppistelemään niin virtuaalisissa kauppapaikoissa, itsepalvelukirpputoreilla kuin kirppistapahtumissa. Siksi ajattelin, että eihän omasta kodista löydy enää mitään kiertoon laitettavaa.

Mutta kyllähän sitä vain löytyi. Ja löytyy edelleenkin, koska olen ollut vähän tällainen pitkäkestoisempi marittaja. En millään osaa luopua esimerkiksi erilaisista jälkiruokakulhoista, vaikka vähempikin riittäisi. Mutta se on jo toisen tarinan paikka.

Kun Muumi-mukit tuottivat ilon sijaan kauhua

Jossain vaiheessa keittiön komerosta ne sitten pulpahtivat. Muumi-mukit, joiden arvo oli huuto.netin mukaan noussut noin 100-150 euroon kappaleelta. Marittaminenhan ei tarkoita tavarasta luopumista, vaan niiden tavaroiden pitämistä jotka tuottavat iloa. Komeron perukoilla pölyttyvät Muumi-mukit eivät tuottaneet iloa, vaan ainoastaan kauhunsekaista tunnetta siitä, jos ne tippuvat laattalattialle ja hajoavat.

Siinä konmarittaessani ja syksyn pimeydestä väsyneenä haaveilin, että lähtisin joulun aikaan jonnekin lämpimään hakemaan aurinkoenergiaa. Mukien aika muuttua matkarahastoksi oli nyt.

Muumi-mukeille löytyi helposti uudet omistajat Huuto.netin ja paikallisen Facebook-kirppiksen kautta. Kling! 400 euroa matkakassaan.

Kun olin marituksessani kohdassa ”korut”, luovuin viimein myös ajatuksestani hillota korurasiassa kultaista sormusta, jonka olin ostanut itselleni huuto.netistä noin 10 vuotta aiemmin. Koru oli jo sen huutaessani minulle harmikseni liian pieni. Sen suurennuttaminen ei kultasepän mukaan onnistunut korun filigraanikuvion takia. Siispä uudelleen huutikseen ja uusi omistaja löytyi. Kullan arvo oli päässyt tässä välissä nousemaan korun ostoajankohdasta. Kling: 390 euroa matkakassaan.

Lisäksi möin muitakin käyttämättä jääneitä koruja, tosin murto-osalla hankintahinnasta. Käytetystä vaikka uudenveroisestakaan ei voi saada uuden hintaa.

Mitä Konmari voi opettaa (matkaan) säästämisestä

Jos olet supermarittaja, olet tietenkin hoitanut homman metodin suosittelemassa muutamassa kuukaudessa ja laittanut jo kaiken ylimääräisen kiertoon. Palkinnoksi olet saanut keveämmän mielen ja tyhjemmät kaapit.

Jos et ole supermarittaja kuten minä, niin yksi asia: lähes aina komeron perukoilta löytyy jokin sisustustavara tai käyttämättä jäänyt heräteostosvaate, jolla voit kerätä edes pienen pientä matkakassaa.

Tässä tapauksessa minulla sattui olemaan pari arvokkaampaa kohdetta komerossa kasvamassa korkoa, mutta usko pois: kyllä ihan peruskirppiksellä kippoja ja kuppeja myymällä saatu 50 euroakin lämmittää reissun päällä!

Toinen asia minkä Konmarin myötä opin: harkinta ennen ostoksia.

Nykyisin ajattelen aina jonkin ostoshoukutuksen äärellä:

  1. Tarvitsenko tätä?
  2. Onko minulla jo olemassa jokin vastaava?
  3. Jos jätän tämän ostamatta, voinko säästää rahan matkakassaan vai tarvitaanko se muuhun?

Usein huomaan, etten tarvitse kyseistä tavaraa tai vaatetta. Ja jos ostoshoukutus jää ihan kamalasti kaivelemaan, sen mukavampaa on löytää vastaava käyttötavara tai vaate sitten matkalta. Jos kyseessä ei ole monitoimikone, kristallikruunu, lumilinko tai muu järeämpi esine.

Kuva: istockphoto

2 Comments Write a comment

Matkoista ja kauniista asioista inspiroituva copywriter, toimittaja ja yrittäjä.

2 Comments

  • Wilma 11.11.2017

    Siis oon jo pidemmän aikaan myynyt ja pistänyt pois tavaraa mikä ei tuota iloa tai ole muutenkaan tarpeellista enää, mut noi muumimukit on mun ongelma! Ne on ihan kivoja ja suurin osa saatu lahjaksi, niin en ole raaskinut niitä myydä. Toisaalta tosi usein mietin, et mitä mä niillä teen, koska en juo niistä aamuteetä ja vieraillekin tarjoilen kahvit muista kupeista. Tiedän, että niillä mukeilla tekis ainakin viikon, ehkä jopa kahden viikon matkan vaikka etelään. Silti panttaan niitä kaapissa. Täytyy varmaan marittaa vähän lisää. 😀

    • Anita 11.11.2017

      Tiedän tuon tunteen, että jokin tavara ei tuota iloa, mutta siitä ei raski luopua. Olen marittanut keittiön kaapit huolella vuosi sitten. Vieläkin siellä on liikaa erilaisia jälkiruokakulhoja, vaikka niitä käyttää harvemmin. Mutta ne kaikki tuottaa iloa! Sitten taas esim. juomalaseja on liian vähän…:D. Muumi-mukeja (halvempia) meillä on edelleen arkikäytössä, mutta ne muutamat vanhemmat keräilymukit vaihdoin mielummin iloa tuottavaan asiaan, eli matkaan.:)

Leave a Reply