tourrettes-sur-loup

Tourrettes-sur-Loup – tältä maistuu orvokki

Matkajutut

Nizzan lähellä sijaitseva Tourrettes-sur-Loup herätti edellisellä Ranskan matkalla mielenkiintoni. Vierailin eräänä päivänä Florianin karamelli- ja suklaatehtaassa (Confiserie Florian) Pont-du-Loupissa, jossa valmistettiin karkkeja ja suklaata mm. orvokista ja ruusuista!

Vierailulla kuulin, että siellä valmistettavat sokeroidut orvokin terälehdet tulevat läheisestä Tourrettes-sur-Loupista, orvokkien kaupungista.

Niinpä lämpöisen, Le-Bar-sur-Loupissa viettämäni työpäivän jälkeen hyppäsin bussiin ja suuntasin Tourrettes-sur-Loupiin.

Kirjoitan jossain vaiheessa oman postauksen Confiserie Florianista ja kaikista siellä muuttuneista ennakkoluuloistani syötäviä kukkatuotteita kohtaan.

Jos haluat tietää, kuinka päädyin kiertelemään Etelä-Ranskassa Nizzan seudulla, lue myös kirjoitukseni Maman lähti Ranskaan – yrittäjä etätöissä ulkomailla.

Orvokkien kylä Tourrettes-sur-Loup

Vastassani oli hurmaava keskiaikainen kaupunki. Samankaltainen kuin läheiset Vence, St Jeannet ja St Paul de Vence, mutta Tourrettes-sur-Loup oli hieman pienempi – asukkaita ”orvokkien kylässä” on noin 4000.

Muista kylistä Tourrettes-sur-Loup erottui vahvalla tavalla: heti kaupungin portilla vastassa oli huumaava orvokin tuoksu.

Bussimatkalla mielessäni olivat siintäneet mittaamattomat orvokkipellot. Niitä en kuitenkaan nähnyt. Tutkittuani asiaa sille selvisi luonnollinen syy: orvokkien kasvu- ja kasvatusaika seudulla on marraskuusta maaliskuuhun.

Orvokista karkkeja, kuohuviinin virittäjiä ja likööriä

Kaupungin portilta alkoi matka orvokin käytön ihmemaahan.

Kauniiden, kapeiden kujien putiikeissa oli tarjolla luonnollisesti kosmetiikkaa ja kodin raikastusta. Orvokintuoksuista valikoimaa oli niin saippuoina, tuoksuina, vartalovoiteina, kynttilöinä kuin huonetuoksuina.

Tarjolla oli myös monenlaisia orvokkikarkkeja ja sokeroituja orvokin terälehtiä, joihin olin tutustunut Florianilla. Täällä niitä oli tarjolla myös muilta tuottajilta, jonkin verran edullisempaan hintaan.

Myytävänä oli mm. pikkuruisia sokeroituja orvokin terälehtiä, jotka oli tarkoitettu kuohuviinilasin pohjalle. Kun lasiin kaataa kuohuviiniä, se muuttaa kuohuviinin hennon lilaksi. Ihana idea esimerkiksi juhliin!

Mielenkiintoisin löytö oli salaperäinen, hämärässä kiviholvissa piileskelevä liköörimyymälä. Läpikuultavissa vanhoissa pulloissa oli myytävänä likööriä niin orvokista, myös ruususta, rautayrtistä (verveine) kuin laventelista.

Harmikseni en päässyt tekemään holvissa ostoksia tai kokeilemaan maistiaisia. Kaupan myyjää ei näkynyt missään, vaikka odottelin tovin ja kuikistelin merkitsevästi holvin oviaukosta kadulle päin.

Orvokkijäätelö, parempaa kuin ennakkoluulot

Totta kai minun täytyi vielä jonottaa jäätelökojulle ja maistaa orvokkijäätelöä!

Pelkäsin saavani suuhuni saippuaisen tai esanssisen maun. Yllätyin positiivisesti: Jäätelö ei maistunut hajuvedeltä. Se maistui ihan tavalliselta jäätelöltä ja hennosti kukalta.

Mukaani kylästä lähti pieniä sokeroituja orvokin terälehtiä. Orvokkisuklaata olin jo ostanut vierailulla suklaatehtaassa.

Tuskin maltoin odottaa, että pääsisin kokeilemaan kotona pikkuruisten terälehtien toimimista kuoharissa.

Poikkesin Tourrettes-sur-Loupissa myös muutamaan käsityökauppaan ja galleriaan. Myös tämän eteläranskalaisen kylän idylli on aikojen saatossa houkutellut asukkaikseen käsityöläisiä ja taiteilijoita. Orvokkia löytyi niin keittiöpyyhkeiden kirjonnoista kuin maalausten aiheista.

Juttelin erään käsityökauppiaan kanssa orvokkituotteista ja hän valisti minua.

”Kannattaa ostaa aitoja. Osa tuotteista tuotetaan valitettavasti Kiinassa. Tule, näytän sinulle aidon paikan”, myyjä kertoi ja saattoi minut korttelin päähän erääseen kauppaan.

Kuulemani tuotti kylän idylliin pienen särön, vaikka saattoihan kyseessä olla myös kauppiaiden välinen yhteistyö. Tässä vaiheessa iltapäivää totesin, että orvokin maut ja tuoksut alkavat riittää.

Kuohuviinikokeilu kotona

Terälehti lasin pohjalle, kuoharia päälle ja odottamaan.

Kuplia syntyi enemmän, kuohari todellakin kuohui! Mutta väri oli pettymys. Odotin selkeää sireenin – tai orvokin – liilaa. Lopputulos oli tuskin havaittava, laimea lila. Juomassa tuntui kuitenkin onneksi hentoinen orvokkien maku.

Ehkäpä tämä edullinen ostokseni oli kaukomailla tuotettu feikki. Onneksi pystyin lohduttautumaan aidolla Florianin tehtaan orvokkisuklaalla.

Täytynee palata takaisin ja etsiä enemmän aitoja tuotteita – mikä ihana tekosyy matkustaa takaisin lempiseudulleni!

Silloin, kun orvokit kukkivat Tourrettes-sur-Loupin pelloilla.

No Comments Write a comment

Matkoista ja kauniista asioista inspiroituva copywriter, toimittaja ja yrittäjä.

No Comments

Leave a Reply