saint jeannet provence viinitila

Saint-Jeannet: Kuokkavieraana viinitastingissä

Matkajutut

Koska juhannuksena nautitaan kaikenlaisia juhlajuomia, sopii ajankohtaan tarina siitä, kuinka onnistuin kuokkimaan eteläranskalaisen viinitilan viinitastingissä tuossa pari vuotta sitten.

Vietin silloin 2 viikkoa Ranskassa tehden sieltä pitäen etätöitä. Miksi, se on toinen juttu, johon voit tutustua  Maman lähti Ranskaan -postauksesta.

Asuin ensimmäisen viikon Vencessä, kaunissa pienessä linnoituskaupungissa Nizzasta hieman pohjoiseen.

Airbnb-vuokraemäntäni Veronique oli koonnut kompaktiin vuokrayksiöön eli studioon opaskansion, kuten hyvän Airbnb-majoittajan tapoihin kuuluu. Kansiosta löytyivät niin bussiaikataulut kuin esitteitä lähialueen tutustumisen arvoisista käyntikohteista.

Provence ja Saint-Jeannet: viinitila Vignoble de St Jeannet

Veronique näytti minulle Vignoble de St Jeannet -viinitilan esitteen ja sanoi: ”Jos menet täällä käymään, sano että olet vieraanani.”

Viinitilavierailu Ranskassa – sehän kuului salaisiin suunnitelmiini tällä reissulla. Niinpä eräänä iltapäivänä töiden jälkeen hyppäsin Saint-Jeannetiin suuntaavaan paikallisbussiin. En soittanut tilalle etukäteen, vaan päätin tehdä ex-tempore -reissun ja katsoa miten käy. Olihan Saint-Jeannet vain 8 kilometrin bussimatkan päässä, ja voisin palata sinne helposti uudelleen, jos tila olisi kiinni.

Ilma oli melkoisen lämmin mutta ajattelin, että pieni kävelyretki Saint-Jeannetin liepeiltä viinitilalle on vain virkistävä ajatus.

Bussista hypättyäni otin suunnan kännykän karttasovelluksen avulla ja aloin talsia kohti viinitilaa. Vain noin 3500 aukkaan Saint-Jeannet oli vähän matkan päästä viereiseltä rinteeltä katsoen rosoisen kaunis.

saint-jeannet provence

Ei viinitilalle pitkä matka ollut, mutta 30 astetta lähentelevässä helteessä muutama kilometrikin lievään ylämäkeen vaati ponnisteluja. Juomavettä kului!

Löysin perille helposti, ja tunnistin viinitilan päärakennuksen sen tavaramerkistä – suurista pulloista, jotka nauttivat auringosta päärakennuksen edustalla. Tila kypsyttää viinin näissä lasipulloissa, ei perinteisissä tynnyreissä. Tämä on Saint-Jeannetin alueella perinteinen viininvalmistustapa.

saint-jeannet provence viinitila

saint-jeannet viinitilan pulloja

saint-jeannet viininkypsytys

Terassi oli autio ja tyhjä, enkä nähnyt rakennuksen tummista ikkunoista sisälle. Koputin liukuoveen, joka avattiin raolleen kysyvästi.

Hikinen kuokkavieras pölähtää paikalle

Hiestä märkänä kerroin kuka olen, ja että olen Veroniquen vieraana. Airbnb-emäntäni nimi oli tehokas tunnussana, koska ovi avattiin kokonaan ja minut toivotettiin tervetulleeksi – keskelle käynnissä olevaa viinitastingiä.

Sopersin, että voin tulla paikalle kyllä myöhemminkin, mutta isäntä (näin oletin) pudisteli päätään ja ohjasi minut muiden joukkoon.

Sain käteeni pienen lasillisen roseeviiniä. Olin kuluttanut kuumuudessa kaiken mukanani olleen juomaveden ja kurkkuani kuivasi. Kärsivällisesti odotin esittelijän kuvausta viinistä ja sen hienoudesta – samalla kun nolona tunsin, miten hiki virtasi pitkin reisiä ja päätyi pisaroina lattialle…

Onneksi muut osallistujat olivat myös pukeutuneet rennosti. Olisin vajonnut maan alle, mikäli olisin joutunut olemaan keskellä pukumiesten ja -naisten kaartia läpimärässä mekossa, hiki valuen pitkin naamaa, selkää ja jalkoja. Olin varmaan melkoisen freesi ilmestys.

Mikä tasting? Suomalaiseen tyyliin ygösellä alas

Sitten odotettu hörppy! Muut makustelivat viiniä vienosti ja nyökyttelivät toisilleen hyväksyvästi. Minäkin maistelin ensin hillityllä tyylillä, mutta kippasin sitten janoisena lasin tyhjäksi ääntä kohti.

”Sorry, I’m very thirsty, I must do this in Finnish way.”

En oikeasti ole ikinä noin brutaali ja omaan hyvät käytöstavat, mutta jos ihminen meinaa tuupertua janoon niin…kai kaikki on silloin sallittua?

Onneksi seurueessa riitti huumoria, ja sain vastakaikua olotilalleni nuorelta pariskunnalta.

”Yes we understand you totally! We are from Sweden!”

Jiihaa, kasvoni olivat pelastetut! Tai siinä hetkessä ainakin kovin punoittavat.

saint-jeannet viinitasting

Provence ja Saint-Jeannet: Viiniköynnösten ihailua

Onneksi oloni tasoittui pian ja pystyin nauttimaan lopputastingistä ulkoilmaa viileämmässä, holvimaisessa tilassa, jonka paksut kiviseinät pitivät kuumuuden loitolla. Esittelijä maistatti vielä muutamia viinilaatuja. Isäntä esitteli myynnissä olevia taiteilijaveljensä maalauksia, jotka koristivat myös viinipullojen etikettejä.

Tastingin päätyttyä halusin maksaa osallistumisestani, mutta isäntä heilautti kättään huolettomasti hymyillen. Kiitin ja kysyin saanko kierrellä hetken tilalla. Se onnistuisi kuulemma mainiosti.

En sentään saanut enää mukaani opasta, mutta vietin mukavan pienen hetken viiniköynnöksiä ja maisemia kuvaillen, kunnes lähdin talsimaan takaisin kohti lähintä bussipysäkkiä. Huomasin sen olevan lähempänä kuin päätepysäkki, jossa jäin bussissa pois.

Askel alamäkeen oli jo paljon kevyempi, ja repussa heilahteli pullo jälkiruokaviiniä taide-etiketillä varustettuna.

saint-jeannet viinitilan maita

Jos innostut Provencesta. Etelä-Ranskasta ja Ranskan Rivierasta (Côte d’Azur), lue myös muita postauksiani kyseiseltä ja muilta Ranskan-reissuilta:

Tourrettes-sur-Loup – tältä maistuu orvokki

Roseeviiniä isöäidin kanssa – kuinka Etelä-Ranska ja Vence veivät sydämeni

Ihana Nizza: 5 vinkkiä ensi kertaa matkaavalle

saint-jeannet winery

14 Comments Write a comment

Matkoista ja kauniista asioista inspiroituva copywriter, toimittaja ja yrittäjä.

14 Comments

  • Martina 24.6.2018

    Hauska tarina! Onneksi suomalaisuuteen voi aina vedota tilanteissa, joissa viini syystä tai toisesta maistuu. 😀

    • Anita 27.6.2018

      Kiitos ja onneksi! Olisin kyllä tuossa tilanteessa ollut kiitollinen ihan kannullisesta jäävettä. Tosin en tiedä olisinko malttanut kaataa sen kurkkuuni vai olisinko kipannut päähäni. Oli tosi kuuma!

  • Merja / Merjan matkassa 25.6.2018

    Mun sisälukutaito on nyt hakoteillä. Luin ensin, että olit joutunut kuokkimaan viinitilalle siis sinne puskan juureen kuokan kanssa ja mietin jo, että miten ihmeessä olet sinne joutunut 🙂 Viinitilat on ihania ja tastingit ihan parasta. Kiva tarina!

    • Anita 27.6.2018

      Oi ei, anteeksi jos jouduit hakoteille! Kuokkimaan – kuokkavieraaksi…jos kuntoa vielä riittäisi, niin voisihan jonnekin viinitilalle pestautua töihinkin kuokkimaan puskan juurelle! 😀 Kiva kun tykkäsit tarinasta!

  • Jenna / Enemmän kuin äiti 26.6.2018

    Rakastan hyvää viiniä ja voin kuvitella rakastuvani myös Ranskaan – kunhan pääsen vihdoin käymään siellä! Ranska on korkealla matkahaavelistalla. Nyt on tulossa kesän ja syksyn aikana matkat Tanskaan, Kroatiaan ja Saksaan, joten täytyy taas laittaa Ranska korvan taakse ja toteuttaa haave siellä käymisestä heti kun mahdollista! Sielläkin on niin paljon kohteita, jotka haluan nähdä. Jos nyt vaikka alottaisi Pariisista!

    • Anita 27.6.2018

      Ranskassa on paljon hyvää vaikkei viini maistuisikaan! Olen käynyt Ranskassa aika monta kertaa ja haluan aina palata sinne. Pariisissa olen käynyt kolme kertaa, samoin tuolla Etelä-Ranskassa. En tiedä mikä siellä vetoaa – kieli, elämäntyyli, ruoka, maisemat…jonkinlainen rentous, joka on kuitenkin hienostunutta, eikä sellaista turistibiletystä, edes rannalla. Kannattaa ottaa kohteeksi! Luitko jo muut Ranska-postaukseni? Kirjoittelen niistä joskus myös lisää. Mukavia kesän matkoja sulle! Mun tämän kesän matkat suuntautuu Tallinnaan ja Kroatiaan, vaikka Ranskakin oli kyllä listoilla!

  • Emma 26.6.2018

    Olipa hauska sattumus ja tarina! Nää on juuri niitä hetkiä mistä jää parhaat muistot – ja syntyy parhaat blogijutut 😀

    • Anita 27.6.2018

      Kiitos! Matkoilla kyllä välillä sattuu ja tapahtuu, ja niistä tosiaan tulee ne parhaat muistot ja tarinat. 🙂

  • matkalla 26.6.2018

    Olipa sinulla hyvä suosittelija, kun sait noin hyvän vastaanoton. Toivottavasti ostamasi jälkkäriviini oli hyvää

    • Anita 27.6.2018

      Luulen että oli varmaan vakiasiakas tai muuten tuttu, koska vastaanotto oli noin hyvä. Muutenkin ihmiset tuolla “maaseudulla” olivat aivan superihania yksinmatkailevaa kohtaan, vaikka joskus kuulee, että Ranskassa ihmiset ovat varautuneita. Jälkkäriviini oli hyvää paikan päällä (tai olinko vaan niin janoinen?) mutta kotiin tullessa se ei ollutkaan enää niin hyvää. Liekö nauttimismiljööllä ollut merkitystä…

  • Martta / Martan Matkassa 29.6.2018

    Täällä sitä ollaan juuri nyt samoilla hoodeilla eli Marseillessa! Viinitilakierrokset ovat kivoja ja katsotaan josko jokunen osuisi meidänkin matkan varrelle! Ex tempore 😉 http://www.martanmatkassa.fi

    • Anita 1.7.2018

      Ooo, ihanaa matkaa! Näihin aikoihin alkaa ilmeiseti laventelipellot kukkia oikein urakalla, aiotteko mennä katsomaan niillä seuduilla? Se on vielä itseltäni näkemättä ja haaveissa. Ex tempore -jutut ja retket osoittautuvat usein ihan parhaiksi! 😉

  • Elina Marjaana Travel Blog 30.6.2018

    Olipas kiva juttu! Vaikka se ei varmaan ollut niin kivaa tuossa hetkessä ja hiestä märkänä. 🙂 Olen käynyt eteläisessä Ranskassa joskus vuosia sitten osana interrailia, mutta silloin kaupunkikohteet kiinnostivat enemmän kuin luonto ja viininmaistelu. Nyt kun maku on hieman muuttunut, niin huomaan kaipaavani samoihin maihin ja samoille alueille, mutta ihan eri aktiviteettien pariin. 🙂

    • Anita 1.7.2018

      Kiitos! Minäkin olen huomannut, että kaupungit eivät enää oikein vetoa, vaan mielummin lähden vähän syrjään maistelemaan aidomman tuntuista elämää. Syrjemmästä voi tehdä sitten päiväretkiä kaupunkiin.:)

Leave a Reply