Lissabonin kuvakirja: klassikoita, jotka eivät katoa

Matkajutut

Trendikäs Lissabon on nyt kaikkien huulilla, niin monissa matkablogeissa kuin toukokuun 2018 Mondo-lehdessä. Lissabonista nostetaan esille muun muassa sen historiaa, arkkitehtuuria ja uusia, nousevia kaupunginosia trendikkäine ravintoloineen ja baareineen.

Oli pakko kaivaa esiin kuvakirja vuodelta 2007. Siis kuvakirja! Sellainen Ifillä tai vastaavalla painatettu. Minulla on ilmeisesti joskus ollut ylimääräistä aikaa…

Nyt siis sukellamme kuvakirjaan: Lissaboniin silloin, kun se ei vielä ollut trendikäs, mutta jonka klassikot eivät katoa. Tässä ”retropostauksessa” on myös linkkejä muiden matkabloggaajien tuoreempiin tunnelmiin ja kuviin Lissabonista ja sen lähiseudun kohteista – kauniista Sintrasta ja rantakohde Cascaisista.

Lissabonin miljöö, kadut, raitiovaunut ja azulejos-kaakelit

Matkoillani tykkään ihastella, fiilistellä ja valokuvata pieniäkin yksityiskohtia, yrittäen vangita paikan tunnelmaa. Myös Lissabonin matkalla kameralle tallentui kuvia kaupungista, jonka jokainen osa on jotenkin omanlaisensa.

Lissabonin raitiovaunut sekä korkeuserojen takia rakennetut kaupunkihissit ovat tuttuja monista Lissabonin kuvista. Raitiovaunujen kiskot kauniissa Alfaman kaupunginosassa kulkevat välillä hyvin kapeilla kujilla. Tuntui, että ne kohta väkisinkin raapaisevat seinäpintaa.

Lissabon on kuulu myös sinisävyisistä azulejos-kaakeleistaan, joita on käytetty mielikuvituksellisesti melkeinpä missä vain, talojen julkisivujen pinnoista erilaisiin opasteisiin. Lissabonissa on aiheeseen syventynyt Museu Nacional do Azulejo -kaakelimuseo, johon minulla oli tarkoitus tutustua matkallamme. Hurautimme siitä kuitenkin vahingossa paikalisbussilla ohi, joten saimme sen tilalle pienen ”kiertoajelun” Lissabonin lähiöihin.

Nähdäksemme Lissabonin kattojen yläpuolelta, teimme kävelyretken kaupunkia vartioivaan Castelo de São Jorgen linnaan, jossa riittää näyttelyitä ja nähtävää myös muurien sisäpuolella.

Lissabon on niitä kaupunkeja, jossa aikaa voi viettää hyvin vain vaellellen ja ihania katuja sekä yksityiskohtia kuvaillen.

Saman toteaa Travellover-blogin Annika, joka kertoo paljon tätä tuoreemmassa blogikirjoituksessaan Lissabonin olevan täydellinen hengailijalle.

Perinneuokaa ja fadolaulua à la Lissabon

Lissabonin matkamme ravintolavalinnoissa peruste oli, että löydämme kasvisruokaa ystävälleni. Vegaanista saatikka muita ruokavalioita ei tuolloin juurikaan huomioitu. Pääasiallisin kasvisruoka jonka löysimme, oli munakas erilaisilla kasvistäytteillä!

Minä taas herkuttelin kalalla, simpukoilla ja katkaravuilla, eli merenelävien saralla Lissabon kunnostautui jo silloin.

Suuntasimme myös viettämään iltaa fadoravintolassa Baixan kaupunginosassa. Tilasin tarjoilijan suosituksesta ”perinteistä paikallista”, jonka nimeä en muista. Sain eteeni erittäin rasvaisen, läskisen possuannoksen. En syö possua oikeastaan muutoin kuin joulukinkun muodossa, joten syömättä jäi valitettavasti.

Onneksi viini maistui ja sain ihran maun suustani pois. Fadoesityskin oli kohtuullinen, vaikkei fado kuulu suosikkimusiikkityyleihini.

Paluumatkalla taksissa ei pelottanut ihan niin paljon, kuin mitä olisi pelottanut ilman viinin rentouttavaa vaikutusta. Kuski hurjasteli hiljaisen kaupungin läpi 80 km:n tuntivauhtia, läpi useimpien punaisten liikennevalojen.

Kaunis Sintra ja Euroopan mantereen läntisin piste Capo da Roca

Teimme Lissabonista bussiretken, jonka kohteena olivat kaunis Unescon maailmanperintökohde Sintran kaupunki (noin 25 kilometriä Lissabonista) sekä Capo da Roca, Euroopan mantereen läntisin piste tuulisen Atlantin rannalla (noin 40 kilometriä Lissabonista).

Sintrassa pysähdyimme vain hetken, vaikka olisi ollut ihana tutustua pidempään tähän romanttisesta arkkitehtuuristaan tunnettuun kaupunkiin. Mutta ei hätää: ihanaa, pastellista kuvaherkkua ja lisää tietoa Sintrasta, esimerkiksi Penan palatsista ja puutarhasta, voit lukea Vida de Estradan matkablogista.

Capo da Rocalla tuuli tosiaan niin, että piti pidellä paidasta ja aurinkolaseista kiinni. Paikassa tunsi todellakin olevansa ”maailman laidalla”.

Paluumatkalla bussi ajoi Estorilin ja Cascaisin kauniiden rantakohteiden kautta. Saimme kuulla, että Estorilin kasino toimi esikuvana James Bond -kirjan ja elokuvan Casino Royalen kasinolle. Itse elokuvaa ei kuitenkaan ole kuvattu siellä.

Rantaelämän Cascais ja Estoril

Lissabon itsessään sijaitsee leveän Tejo-joen rannalla, jossa ei ainakaan vuonna 2007 ollut uintimahdollisuuksia. Jos mielii maistaa makeaa rantaelämää Lissabonin lomalla, kaupungista pääsee junalla helposti ja edullisesti Cascaisiin ja Estoriliin. Junamatka kestää noin puoli tuntia ja lippu maksoi tuolloin vain pari euroa.

Cascais ja Estoril ovat olleet suosittuja lomakohteita kuninkaallisten ja seurapiirien keskuudessa jo kauan. Aivan kuten Nizza Ranskassa.

Makustelepa näitä nimiä kielelläsi hetki. Cascais. Estoril. Miten nämä nimet kuulostavatkin niin kauniilta?

Vietimme päivän Cascaisissa löytäen kauniin rannan ja pikkukaupungin. Rannalla oli tuulista ja Atlantin vesi jäätävän kylmää vaikka oli heinäkuu, joten uimatta jäi, mutta aurinkoa saimme sopivasti.

Koska boikotoin omat bikinirantakuvamme, näet ihania kuvia ja tunnelmia Cascaisin rantakohteesta tästä Tasty Travelissimo -matkablogin Cascais-postauksesta.

Rantapäivä herätti idean: jos joskus palaamme Portugaliin, voisi majoituskohteena olla rauhallinen Cascais tai Estoril. Sieltä pitäen voisi tehdä päiväretken vilkkaaseen Lissaboniin ostoksille ja syömään – nyt kun ystävänikin saa sieltä muutakin kuin munakasta!

 

P.S. Kaapista löytyy painettuja kuvakirjoja myös aiheilla Pietari 2008, Pariisi 2008, opiskelijavaihdon aikana koottu kansio Belgia 1996 (jossa myös Lontoota ja Ranskaa) sekä interrail 2003. Palaan niihin myöhemmin, jos niistä löytyy jotakin julkaisukelpoista muisteltavaa!

8 Comments Write a comment

Matkoista ja kauniista asioista inspiroituva copywriter, toimittaja ja yrittäjä.

8 Comments

  • Terhi 11.6.2018

    Trendikkäät ravintolat lisääntyvät mutta perusnähtävyydet pysyvät, ovathan ne olleet siellä jo satoja vuosia. Minä kävkn edellisen kerran Lissabonissa 2011 ja silloin katsastdttiin myös tuo komea Penan palatsi.

    • Anita 13.6.2018

      Toisaalta olisi ihan kiva käydä katsastamassa Lissabon miten se on muuttunut, mutta toisaalta minulle ei jäänyt kaupunkiin mitään hinkua. Penan palatsi näyttää kyllä oikealta satulinnalta kuvissa!

  • Ansku BCN 15.6.2018

    Lissabon on ihana, olisi kiva käydä pian uudestaan!
    Vanhoista kuvista: Me kävimme pari vuotta sitten läpi kuvat ajalta, kun kuvasimme vielä dia-filmille. On kyllä kuvaaminen muuttunut niistä ajoista :D! Noissa kuvissa oli puolessa silmät kiinni, kaikissa horisontti vinksin vonksin ja muutenkin ne oli just sellaisia kuin kuvanottohetkellä sattui olemaan, ilman mitään korjailuja ja säätöjä. Jotenkin ne oli kuitenkin tosi symppiksiä, ehkä aidompia kuin kuvat joita nykyään otan ja jotka aina korjaan ennen julkaisua.

    • Anita 18.6.2018

      Tämä Lissabonin reissu on kuvattu varmaan mun ensimmäisellä digikameralla, jossa tarkkuus oli varmaan huonompi kuin nykyisissä kännyköissä! Olen ajatellut tehdä muitakin muistelupostauksia esimerkiksi Pariisista ja Belgiasta – silloin mennään filmikameroiden aikaan! Muistan, kuinka jännittävää oli odottaa, että teetetyt valokuvat kolahtavat postiluukusta.:D Vanhoissa kuvissa on kyllä oma ihana viehätyksensä. Ja just nuo horisontit, itsekin korjailen ne aina. Hauskoja on myös ne kuvat kun et ole tajunnut sommitella, ja jonkun ihmisen päästä ”kasvaa” jotain, vaikka lyhtypylväs tai kasvi :D. Olen kaivellut myös lapsuuden matkakuvia omaa postausta varten. Sitten menee skannailuhommiksi. 🙂

  • Elina Marjaana Travel Blog 17.6.2018

    Kiitti kun vinkkasit Instassa! Ihania kuvia ja edelleen näyttää hyvin samalta. Ollaan kierretty paljon samoja juttuja. Nuo lähikaupungit kiinnostaisi tosi paljon, joten veikkaan, ettei jää ainoaksi Portugalin reissuksi. ?

    • Anita 18.6.2018

      Kiva kun tulit lukemaan postauksen.:) ”Klassikot” varmasti näyttävät samalta, vaikka tuoreempia Lissabon-kirjoituksia lukiessa tuntuu, että kaupunki on muuttunut ihan valtavasti tarjonnaltaan ja palveluiltaan. Ihanat kuvat oli sulla blogissa! Ja tuo Pastel de nata tuntuu olevan kaikkien huulilla – olisikohan se riittävä syy matkustaa uudelleen Lissaboniin? 😀

  • Jossus Travelpics 22.6.2018

    En tiennyt että Sintraan pääsee bussilla, minä menin junalla sinne. Valitettavasti oli huono sää mutta oli silti mukava päiväretki.

    • Anita 23.6.2018

      Me ostimme bussiretken, johon sisältyi mm. Sintra ja läntisin piste, mutta harmiksemme bussi pysähtyi Sintrassa niin vähän aikaa, ettei siellä ehtinyt nähdä oikein mitään.

Leave a Reply